Kraiden

Kraiden, oikealta nimeltään Niilo Turkka, on suomalainen jazzia ja rap-musiikkia yhdistelevä artisti. Kraiden on herättänyt huomiota omaperäisellä räppityylillään sekä kokeellisella lähestymistavallaan jazzharmoniaan. Erityisesti hänen vuonna 2022 julkaistu kappaleensa Suklaarusina on kerännyt kuuntelijoita, ja sillä on nykyään yli 25 000 kuuntelukertaa Spotifyssa.

Kraidenin neljäs julkaisema projekti I <3 Kraiden käsittelee teemoja parisuhteista, ahdistuksesta, ylpeydestä sekä epävarmuudesta. Albumin ensimmäinen biisi Sihivesihiisi (intro) on äänellisesti leikkimäinen esittely albumiin, mutta sisällöllisesti se jää vähän puuttumaan. Kappaleesta kuitenkin huomaa, ettei tarkoituksena ole vielä sukeltaa aiheisiin sen syvällisemmin, vaan pikemminkin johdatella kuuntelijaa vähitellen siihen, mitä on tulossa. Silti jäin kaipaamaan kappaleelta jotain substanssia ja jotkut lyriikoista kuten ”Tää on Kraidenin levy, Tää on vitsin hyvä levy” ja ”Tää on Kraiden-levyn esibiisi, Diggaan pitkist introist” kuulostavat hieman väkisin kirjoitetuilta. Kappaleen rummut olivat toisaalta mukaansatempaavat ja mielenkiintoiset.

Albumin seuraava biisi Anna mä arvaan antaa juuri sitä mitä jäin kaipaamaan esibiisistä. Kappale ensikuulemalta vaikuttaa humoristiselta ja kevyeltä rakkauslaululta, mutta tarkemmin kuunneltuna se on sanoituksiltaan monitasoinen kappale. Siinä käsitellään yksinäisyyttä, torjutuksi tulemisen pelkoa, yksipuolista ihastumista sekä epävarmuutta omasta riittävyydestä. Kappaleella on selkeä emotionaalinen kehitys, jonka alussa käsitellään ihastumisesta ja toiveesta yhteisestä tulevaisuudesta ”Mut aina ku hengaan sun kaa, Nii mun sydän vaa pumppaa” ja ”Tuutko istumaan mun kaa? Ihan kahdestaan.” Kertoja esittää toiveitansa siitä, mitä kaikkea he voisivat tehdä yhdessä, mutta epävarmuus iskee kertosäkeessä ”Mut anna mä arvaan, sul on mieles joku muu”. Tässä tärkeä huomata on se, että kertoja ei ole varma siitä onko hänen ihastuksellaan joku toinen, vaan hänen pelkkä epävarmuutensa johtaa hänet sellaiseen pelkoon, että toisella on joku muu.

Kappaleen toisessa säkeistössä kertojalla on hieman nöyrempi lähestymistapa ihastukseensa ja Kraiden on saanut sen hienosti tuotua esille mielenkiintoisella riimillä ”Jeah, ei mul oo mitää pläänei tänään, Mut jos nähtäis illal en ois käärmeissäkää”. Tämä kuulostaa minulle siltä, että pelko siitä, että ihastuksella olisi joku toinen olisi vaikuttanut häneen ja lähestymistapa on tullut kertojalla epävarmemmaksi. Lopulta kertojan epävarmuus alkaa muodostua pikkuhiljaa mustasukkaisuudeksi ja esittää katkeruuden piirteitä ajatellessaan, että hänen ”kilpakosija” ei välttämättä olisikaan hyvä kumppani ihastukselleen ”Se johtaa sua harhaan”. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että kertoja ei tiedä millainen tämä toinen henkilö on ja muodostaa oletukset tämän käyttäytymisestään mahdollisesti vain oman mustasukkaisuuden vuoksi. Tämän voi kuitenkin myös tulkita kertojan itselohdulta siitä, että hänellä olisi vielä toivoa, jos ihastuksensa suhde ei kestäisikään. Kraiden on mahdollisesti jättänyt nämä vaihtoehdot tulkinnanvaraan, mikä tekee tästä kohdasta erityisen mielenkiintoisen. Kappaleen kiinnostavin kohta on kuitenkin sen ihan loppukäännös. Viimeisessä kertosäkeessä roolit vaihtuvat ”Säki sanot: Anna mä arvaan taidat siihen rakastuu”. Aikaisemmin kertoja pelkäsi ihastuksensa kokevan tunteita johonkin toiseen, mutta nyt hän kuvittelee ihastuksensa sanovan samoin omalle kumppanilleen/ihastukselleen. Kertoja ei ole siis enää ainoa, joka kärsii epävarmuudesta ja hän kuvittelee ihastuksensa joutuneen samanlaiseen tilanteeseen.

Anna mä arvaan, on äänellisesti petollinen, se sisältää tutun leikkimäisen biitin ja yhdistää sen alakuloisiin lyriikoihin. Biisi sisältää mahdollisesti jonkin samplen, joka kuulostaa, että se olisi voinut tulla suoraan jostain Wii-pelistä. Biitti on erittäin rento sekä hauska ja se vaihtaa tunnelmaa jatkuvasti biisin edetessä. Biisin bridgessä Kraidenin äänen muutos kuulosti erinomaiselta. Kokonaisuudessaan Anna mä arvaan, on erittäin onnistunut kappale, jossa Kraiden yhdistää humoristisen ja kevyen tuotannon syvällisiin sanoituksiin. Kappaleen vahvuus piilee erityisesti sen tarinankerronnassa ja siinä, kuinka sanoitusten merkitys muuttuu kappaleen edetessä.

Yksi albumin kohokohdista minulle on seuraava biisi Fiilaax. Kappale on tehokas reilu 2 minuutin pituinen bängeri, jota kuunnellessa on mahdoton olla nyökkäämättä päätä. Biisi sisältää todella mukaansatempaavat rummut alussa, sekä Kraidenin ehdottomasti sulavimman flow’n. Kappalessa on käytetty riimejä erittäin tehokkaasti kuten ”Ku mä shippaan, mua itteeni ja tätä likkaa, josta mä diggaan yeah mä en haluu että mikään menee vikkaan, muuten mä flippaan”. Noin biisin puolessa välissä tulee myös erittäin lumoava bassoriffi, joka sitoo biisin yhteen.

Biisin teemat pysyvät aika lähellä aikaisempaa biisiä Anna mä arvaan ja lyyrisesti sitä voi kuvitella jopa jatko-osana siihen ”Kyl mä tiiän et sä fiilaat mua, Joo must tuntuu et sä fiilaat mua”. Tulkinta siitä, että biisit menisivät tarinallisesti kronologisessa järjestyksessä ja, että tämä olisi suoraa jatkoa Anna mä arvaan, on mahdollisesti aika kaukaa haettu, mutta se tarjoaisi kivan jatkon kertojan itsevarmuuden kasvusta, kun Anna mä arvaan loppui kuitenkin melko aukinaisesti.

I <3 Kraiden jatkuu erittäin vahvasti biisillä Pajunköyttä, jota pidän Kraidenin lyyrisenä taidonnäytteenä. Kappale sisältää monia tuplamerkityksiä ja hyviä baareja, ja sen eri aiheet kietoutuvat yhden sanan, pajunköyden, ympärille. Pajunköyden syöttäminen on vanha suomalainen sanonta, joka tarkoittaa valheellisen tai epäluotettavan tarinan kertomista. Biisin teemoihin kuuluvat esimerkiksi uupumus, itsekritiikki, ero, päihteet, suorittamisen pakko ja kulutuskulttuuri.

Ensimmäinen säkeistö käsittelee uupumusta ja itsekritiikkiä: ”Muut ihmiset on kilttei ittelleen, mut mä en, vihaan uupumust, silti näät mut kukkumas ku käen”. Tämä on mielestäni tehokas ja hauska tapa aloittaa kappale. Kraiden käyttää käen kukkumista vertauskuvana jatkuvalle valvomiselle, mikä tuo humoristisen sävyn muuten vakavaan aiheeseen. Samalla hän tuo esille ristiriidan siinä, kuinka kertoja vihaa uupumusta, mutta jatkaa silti valvomista oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tämä yhdistyy myös kappaleen ensimmäiseen toteamukseen siitä, ettei kertoja ole itselleen kiltti.

Uupumuksen käsittely jatkuu, kun Kraiden vertaa itseään ihmissuteen. Taitavasti kirjoitetussa säkeistössä käsitellään epäsäännöllistä unirytmiä sekä luottamuksen puutetta: ”Päiväl väsyny mut saan kuutamost voimii, niinku ihmissusi, mut en luota mun koiriin”. Sana ”koira” voi räppislangissa tarkoittaa myös ystävää, joten Kraiden saattaa viitata epäluottamukseen joitakin kavereitaan kohtaan.

Kraiden yhdistää säkeistön uupumusta ja parisuhdetta käsittelevät aiheet nerokkaasti käyttämällä sanoituksissaan kaksimerkityksistä sanaleikkiä: ”Luotu ulvomaan ja misquottaamaa loirii, mun miss quottas mua, ku sano et kaikki oli hyvin, mut me erottii”. Englannin sana ”misquote” tarkoittaa jonkun sanojen lainaamista väärin, mutta Kraiden leikittelee sanalla jakamalla sen osiin ”miss” ja ”quottas”. ”Miss” viittaa tässä hänen kumppaniinsa, joka vakuutti kaiken olevan hyvin, vaikka he lopulta erosivat. Kertoja kokee siis kumppaninsa antaneen hänelle väärän kuvan heidän suhteensa tilanteesta. Näin Kraiden onnistuu yhdistämään sanan alkuperäisen merkityksen parisuhteessa koettuun pettymykseen.

Kappale sisältää myös lisää upeita sanaleikkejä, kuten ”Eikä suudelmakaa kauaa huulel makaa, ku näil huudeil makaa” ja ”Mun cribist nousee karu löyhkä, ku smogeen kaikkein parast shittii, straight up pajunköyttä”. Uskomaton riimien taidonnäyte, jossa sanalle ”pajunköysi” annetaan mahdollisesti myös uusi merkitys, sillä tässä yhteydessä se saattaa viitata pilveen.

Kraiden on jälleen onnistunut sisällyttämään alle kolmen minuutin kappaleeseen useita tuplamerkityksiä, hauskoja riimejä ja mielenkiintoisia aiheita. Kaiken tämän kruunaa monipuolinen ja kiehtova instrumentaali.

Yksi albumin kohokohdista on biisi Paremmin, jota korostaa kerskailevat, humoristiset ja itsevarmat lyriikat ”Mun bisse on isompi ku teil, Mun fiilis on parempi ku-, Kaikki on paremmin ku teil”. Kappale sisältää todella energisen biitin, joka yhdistelee jazzin, elektronisen musiikin sekä rapin ja lempi kohtana sample, jonka uskoisin olevan pelistä Sonic the Hedgehog. Kappale on erittäin tervetullut energinen hype bängeri, joka ei ota lyriikoitaan liian tosissaan.

Mielestäni albumin tärkein kohokohta on biisi Hei, Eilispäivä, jossa personifioidaan eilispäivä ja kertoja puhuu siitä kuin ihmisestä. Eilispäivä on biisissä kuin läheinen ystävä tai rakastettu ja hän haluaisi tehdä samoja asioita hänen kanssaan uudelleen, mutta kun aika toimii lineaarisesti, eilispäivää ei enää ole: ”Mä toivotan vielä huomenta, vaik vuosii sitten, eilispäivä nukkui pois, ei se voinutkaan jäädä luo”. Samalla tavalla, kun eilispäivää ei ole enää olemassa, kertojan rakas on myös kadonnut hänen elämästään pysyvästi ja sanaleikki ”eilispäivä nukkui pois”, jolla viitataan mahdollisesti sekä kuolemaan, että kirjaimelliseen nukkumiseen on kaunis. Samalla tavalla kuin eilispäivää ei ole enää olemassa, myös kertojan menneisyyteen kuuluvat ihmiset ja ihmissuhteet ovat voineet kadota hänen elämästään pysyvästi.

Kappaleen teatraalisessa lopetuksessa, joka sisältää monikerroksista laulua, voimakkaat rummut ja sinemaattisen taustalaulun, kertoja tajuaa, että eilispäivä voi olla poissa ilman, että sen merkitys katoaa: ”Vaik taivas kaatuisi päälle maan, Et vaipuis multa sä unholaan, Mun mieles kaikki kuin ennenkin, Mun mummi, vaari ja frenditkin”. Biisin maksimalistinen tuotanto ei ollut sellainen, mitä itse oletin tältä albumilta, mutta se oli enemmän kuin tervetullut. Tämä olisi omasta mielestä ollut täydellinen teatraalinen lopetus albumille, mutta Kraidenilla oli tarjottavana vielä yksi kappale.

Kappale Vuodet tuntuu minulle vähän ulkopuoliselta ja varsinkin Hei, Eilispäivän jälkeen kappale tuottaa hieman antiklimaktisen lopetuksen albumille katkaisemalla edellisen kappaleen emotionaalisen huipentuman. Biisissä on todella rauhallinen ja hypnoottinen jazz-tyylinen hiphop instrumentaali, joka kuulostaa erittäin rennolta. Kuitenkin Kraidenin lyriikat kyseisessä biisissä jättää minut kaipaamaan jotain enemmän. Hieman laiskat riimit kuten ”Ja mua ei kiinnosta jääks mun tilil fätti stäkki, Mä vaa haluun et mun kädessä on iha vitun fätti cäppi”, käyttää turhan paljon mielestäni finglishiä ja liialliset ad-libit eivät sopineet tämän biisin tunnelmaan.

Albumi yltää parhaimmillaan todella korkealle niin lyriikoiden kuin tuotannonkin osalta, mutta laadun tasaisuus hieman lainehteli liiallisilla ad-libien käytöillä, suurella finglishin käytöllä sekä muutamalla vähän kehnolla baarilla ”Älä oo heitteri, oo looveri”. Biiseistä myös huomaa Kraidenin olevan itsevarmin rap-osuuksien kohdalla ja vähemmän laulun. Joistain laulukohdista jää puuttumaan Kraidenin nimikko itsevarmuus sekä tunne ja kuten biisissä Vuodet laulaminen kuulosti vähän pakkopullalta.

Isoimmat vahvuudet albumista kuitenkin oli erinomaisen monipuolinen ja mielenkiintoinen tuotantotyyli, ja henkilökohtaiset monitulkintaiset lyriikat. Jazz-tuotanto toimii erinomaisesti Kraidenin hupsulle toimitukselle ja suurin osa hänen floweistaan kuulostaa uniikilta ja mielenkiintoiselta. Muutamassa kohdassa kyllä vähän liiankin uniikilta, ja biitistä kadotaan mielestäni vähän liiankin paljon kuten biisissä Hater. MF DOOM:ilta tuttu epätyypillinen flow, sekä biitin vierellä kulkeminen toimii Kraidenin tyylille kuitenkin erinomaisesti suurimmassa osassa tapauksista.

Kraidenin neljäs projekti ei ole vielä täysin tasainen albumikokonaisuus, mutta parhaimmillaan se osoittaa, kuinka omaperäistä, teknisesti taitavaa ja emotionaalisesti moniulotteista suomalainen rap voi olla. Tämä on erittäin tervetullut, raikas ja uniikki albumi suomen rap-maastoon ja Kraiden selkeästi tarjoaa, sitä mitä mainstream suomiräpistä puuttuu. Uskon Kraidenin tulevaisuudessa vielä ylittämään tämän albumikokonaisuuden ja odotan innolla hänen tulevia julkaisujaan.